että sitten kehtaavat puhua runoudesta,
kun ns. kirjoittavat (pistävät
merkkejä
paperille, sekoittavat
tavuja keskenään,
heittävät rivit hajalleen paperille
tai muuta,
ei sitä kirjoittamiseksi voi kutsua)
vain itselleen ja toisilleen,
ilmeisesti,
lämpimikseen....
- On sorruttu turhaan konstailuun,
- erikoisuudentavoitteluun,
- oman egon nostamiseen
itse asian, Runouden,
kehittämisen kustannuksella.
Nyt sitten ihmetellään
sitä
- ympärillä aukevaa l a a j a a tilaa,
- yksinäisyyttä omien
harvojenrivien ympärillä.
Ehkä myös moititaan, kun
- Suurta ja
- Mahtavaa
he ovat tosiasiassa saaneet aikaan!
Muistaakseni Spede nosti kapinan tätä suuntaa vastaan, jos en väärin muista, myös Mikko Niskanen ja jotkut muutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti